Entisen El Rocion tilalle aukesi viime vuonna La Bella -niminen Cafe & Bar, jota pyörittävät siskokset Fia ja Tea.
Kyselimme heiltä kuulumisia ja tulevaisuuden näkymiä ensimmäisen vuoden täyttymisen kunniaksi.
Julkaistu 19.10.2024
-Mistä olette kotoisin ja mikä teidät toi Fuengirolaan?
-Nurmijärveltä Klaukkalasta, siellä olemme asuneet aina — paitsi silloin kun vanhemmat muuttivat tänne Fugeen 8 vuotta sitten, niin asuimme noin vuoden Kaivokselassa. Vuosi sitten muutimme myös rannikolle tämän ravintola La Bellan takia. Vanhempien pitkäaikainen haave on ollut saada meidätkin tänne asumaan ja nyt sattui molemmille hyvä elämäntilanne lähteä kokeilemaan, miltä elämä täällä maistuu.
-Mikä inspiroi teitä perustamaan La Bellan?
-Olimme täällä lomailemassa, kun idea alkoi kehittyä. No, olihan iskä jo puoli vuotta tästä mahdollisuudesta meille toistuvasti puhunut ja El Rocio oli jo pitkään ollut meidän vanhemmille ja muillekin suomalaisille sellainen kyläbaari-kantapaikka.
Maanantaisin Bellassa järjestetään kaikille avoin MusaVisa.
Itse olen käynyt ravintola-alan opintoja Perhossa ja juuri tässä kyseisessä ravintola El Rociossa suorittanut kolme parin kuukauden työssäoppimispätkää. Tultiin sitten katsomaan tätä tilaa sen vapauduttua ja todettiin, että tästähän saisi ihan tosi mageen paikan. Ja sitten yhtenä iltana oltiin kävelyllä ja mietittiin että olisihan se kyllä ihan siistiä… pitäiskö? No pitäiskö sun mielestä? No pitäis!
-Ja siistiä tämä on ollutkin. Minulle vanhempana siskona tämä on ensimmäinen varsinainen ravintola-alan kokemus. Olen tehnyt asiakaspalvelua, kouluttautunut merkonomiksi kaupan alalle ja näihin ravintolan tehtäviin minua ovat hyvin pitkälti kouluttaneet meidän työntekijät, asiakkaat ja Tea. Tässä se kokemus ja historia sitten syntyy.
-Myynti ja markkinointi on sitten se sinun juttu, koska minä taas en osaa siitä yhtään mitään!
-Miten kuvailisitte La Bellan konseptia ja tunnelmaa?
-Meidän konsepti oikeastaan syntyi ihan itsestään. Alun perin lähdettiin siitä, että ollaan suomibaari ja katsotaan, mihin suuntaan tämä menee. Aika nopeasti se sitten alkoi mennä siihen, että me ollaan oltu tosi vahvasti lounasravintola. Lounasta menee paljon ja nyt kun syksy pyörähti käyntiin, niin lyötiin sisään myös aamupala ja siitä onkin tullut ihan äärettömän suosittu. Oltiin jo varauduttu siihen, että meidän täytyy hankkia yöluvat ja pitää yöbaaria, mutta nyt meillä loppuukin toiminta jo melko alkuillasta, kun ihmiset on käyneet syömässä.
Viikonloppuisin kyllä jatketaan joskus myöhempäänkin. Meillä on täällä tosi ihana tunnelma, johtuen ihanista asiakkaista ja meidän toiminnoista. Täällä tapahtuu muun muassa dartsia ja bellatusta.
--------------------------------------------------------------------
Siskokset Fia ja Tea ovat pyörittäneet Los Bolichesissa sijaitsevaa Cafe & Bar La Bellaa yhdessä reilun vuoden. Toimitila on sinä aikana kokenut melkoisen ilmeen korotuksen.
Ja koska itse olemme nuoria ja meillä on aika nuorta henkilökuntaa, niin täällä on hyvin rento tunnelma. Siitä saamme asiakkailtakin ehkä eniten kehuja, että tänne on aina ihana tulla, koska tuntuu vähän niin kuin tulisi kaverin luokse kylään. On kotoisa ja tervetullut olo, kun aina tulee heippuli ja moikkuli ja aito hymy – aina posin kautta!
-Juurikin yksi asiakas kävi sanomassa, että alkuvaiheessa meistä kylillä puhuttiin, että ei nuo kovin kauan tuota jaksa, kun ovat niin teennäisiä ja aina muka positiivisia. Mutta nyt se on kai alkanut tulla jo selväksi, että me vaan ollaan oikeasti tämmöisiä. Siksi asiakkaillakin on leppoisa olo, voi olla oma itsensä ihan kuin omassa olohuoneessa, ottaa vaikka tuon kaukosäätimen tuosta ja vaihtaa kanavaa töllöstä, hyvällä fiiliksellä.
-Mikä erottaa La Bellan muista alueen ravintoloista?
-Kaikkein eniten varmaan se, että me ollaan kaksi näin nuorta naisyrittäjää tekemässä tätä juttua. Aika pitkään oli monilla selkeästi sellainen ajatusmaailma, että meidän vanhemmat tämän omistaa ja tätä pyörittää, ja me ollaan vain keulakuvat mukamas hoitamassa ravintolaa. Sitten jossain vaiheessa porukka alkoi tajuamaan, että me kaksi nuorta tyttöä tosiaan painetaan tässä kovaa duunia. Totta kai vanhemmat on isona apuna meille monella tavalla, mutta esimerkiksi jos asiakas heille ehdottaa jotain muutoksia tai esittää toiveita, niin sieltä tulee aina heti vastaus, että puhukaa tytöille; he ovat omistajia ja päättävät kaikesta.
-Se on varmaan myös yksi asia, mikä erottaa meidät muista, että täällä ravintolassa perhekeskeisyys korostuu tosi paljon – se ei varmasti ole jäänyt kenellekään epäselväksi, että tässä perheenä hyvin pitkälti toimitaan. Uusille työntekijöillekin haastatteluvaiheessa sanotaan, että tässä ikään kuin hyppää mukaan perheeseen. Joku perheenjäsenistä on aina paikalla, joko töissä tai istumassa terassin puolella. Kun minulle tapahtui onnettomuus tuossa loppuvuodesta, niin se tavallaan vielä korostui, että meitä haluttiin perheenä tässä ravintolassa auttaa. Meidän asiakaskuntakin on omalla tavallaan osa perhettä, emmekä ole kauhean varovaisia esimerkiksi sen suhteen, mitä asiakkaiden kuullen puhutaan. Me ollaan kaikki aika läheisiä ja siksi tunnelma on lämmin.
La Bellassa ollaan kuin yhtä perhettä. Kuvassa ylhäältä
alkaen myötäpäivään: Pinja, Tea, Pauliina ja Fia.
-Mitkä ovat olleet suurimmat haasteet ensimmäisen vuoden aikana?
-Kesä oli melkoinen haaste! Meidän piti olla kiinni, mutta asiakkaat toivoivat aukioloa. Alettiin tsekkaamaan työvuoroja ja laskeskelemaan plussia ja miinuksia ihan lonkalta, ja ihan hyvä siitä kesästä sitten tuli, mutta paljon siitä myös opittiin. Ensi kesänä tehdään varmasti jotakin toisin. Haastavia juttuja – no meillä oli aika paljon opettelua työhaastatteluissa!
-Yleisesti haastavaa on lähes kaikki, kun lähtee nuorena ihmisenä yrittäjäksi. Et ole koskaan haastatellut ketään, et ole ollut kenenkään esimies – koko vuosi on ollut opettelua ja tässä vieläkin opetellaan ihan päivästä toiseen sitä, miten yritystä kuuluu hoitaa. Tähän lisänä Espanjan byrokratia hankaloittaa asioita, jotka Suomessa olisivat loogisesti helpompia. Voisi esimerkiksi kuvitella, että keittiössä olisi ihan hyvä olla lattiakaivo, mutta täällä se onkin ehdoton ei.
-Suomessa luo yrittäjälle turvallisuutta se, että siellä pitää mennä ”by the book” eli ohjeiden mukaan, kun taas täällä päinvastoin; kaikkia sääntöjä pitää soveltaa, etsiä apua ihan ihme paikoista, ymmärtää kieltä ja ihmisiä – sanotaan näin, että jos ei ole suhteita, niin homma on lähes mahdotonta.
Me olemme onneksi saaneet apua alusta asti ja välttäneet monet isot sakot, jotka olisimme ymmärtämättömyyttämme hankkineet. Tosi iso respect kaikkia suomalaisia yrittäjiä kohtaan Espanjassa, koska täällä todellakin on aina haaste yrittää ymmärtää sitä, miten lakisääteisesti tulisi toimia – se on välillä todella ristiriitaista.
-Miten pidätte yllä tasapainoa työn ja vapaa-ajan välillä?
-Tässä on kyllä vielä harjoittelemista! Ainakin tämä eka vuosi on ollut aika lailla ympäri vuorokauden kiinnioloa työjutuissa. Fia sanoi puolen vuoden kohdalla, että tuntuu kuin olisi synnyttänyt toisen lapsen, kun sitä pitää miettiä ihan 24/7.
Se tuleekin olemaan nyt alkaneena syyskaudella tavoittena, että meillä on enemmän henksua ja saadaan myös enemmän kehityspäiviä, jolloin vapaapäivät voisi viettää oikeasti vapaalla. Katsotaan, miten se lähtee sujumaan.
-Tämä on niin pieni yhteisö, että ollakseen vapaalla pitää melkein lähteä pois Los Bolichesista. Täällä jutut tuppaa menemään kuitenkin tavalla tai toisella oman baarin asioihin, eli jos haluaa niin sanotusti aivot narikkaan, niin täytyy mennä vähän pitemmälle.
-Shout out Rock Bar Mundo! Sinne menen usein karkuun työjuttuja.
-Kyllähän yrittäjä joutuu aika usein olemaan puhelimen päässä vapaa-ajallakin, ellei ole joku isompi ketjuyrittäjä ja kyvykäs delegoimaan. Ainakin vielä toistaiseksi mennään sillä, että koitetaan illalla vähän rentoutua. Eli kun baarin ovet on kiinni, niin se on lepoaikaa ja katsellaan taas aamulla lisää työkuvioita.
-Mitä neuvoja antaisitte muille nuorille naisille, jotka haaveilevat oman ravintolan perustamisesta?
-Sanoisin kaikille ikään ja ja sukupuoleen katsomatta, että menkää niitä omia unelmia kohti rohkeasti. Itse lähdin tähän sillä mentaliteetilla, että saatan tulla maitojunalla takaisin Suomeen vaikka huomenna, tai sitten tästä tuleekin jotain superhienoa. Mitä ikinä lähdetkin tekemään, niin tee, sillä se kaikki kasvattaa meitä ihmisenä.
-Ja varsinkin nuorena anna palaa, koska kaikki ovet on avoinna maailmassa eikä se sulje silti pois sitä, etteikö voisi palata vaikka opiskelemaan. Ei se aina helppoa ole, mutta jos ei ota riskejä, niin ei mitään saa aikaiseksikaan. Eli toistan: anna palaa!
-Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia teillä on La Bellan suhteen?
-Suunnitelmana on saada tästä täysin toimiva konsepti, jossa kaikki on tasalaatuista ja hallinnassa, eikä tarvitse olla huolissaan mistään. Eli pyritään huipulle tekemällä asioita oikein. Sen pidemmälle ei olla vielä suunniteltu, että mitä sitten kun tässä kaikki toimii – laitetaanko uusi ravintola vai myydäänkö tämä, vai annetaanko tämän pyöriä ja ollaan itse jossain Balilla?
-Ehkä tästä tulee joskus niin tuottoisa, ei voi tietää. Me eletään tällä hetkellä ihan tässä hetkessä. Kun asiakkaat on tyytyväisiä ja kaikki toimii, niin sitten mekin ollaan.
La Bellasta löytyy monenlaista herkkua aamiaisesta lounaaseen ja lauantaiseen brunssiin.
La Bellan tonnikalasalaatti.
Valkosipuli-tomaattikeitto.
-Mikä on suosikkiruokanne La Bellan listalta?
-Perinteiset suomalaiset lounasruuat on niin hyviä! Lihapullat muusilla, makaronilaatikko, ja sellaiset. Listalta taas meidän paninit on yksinkertaisen hyviä – kanapanini extrajuustolla ja chilimajoneesilla, se vaan ei petä! Täytteitä ja majoneeseja voi välillä tietenkin vaihtaa, ettei kyllästy. Entäs Fia?
-Olen sen verran ruokavammainen, että vältän hiilareita, eli meidän salaatit on upeita. Ja meidän lauantaibrunssia voin kyllä suositella kaikille – kasvissyöjille, isonälkäisille, pienempinälkäisille – jopa sen yhden brunssin aikanakin ehtii jo vaihtua tavara lennosta, eli herkkuja löytyy monipuolisesti. On tarjolla vähäkalorista ruokaa ja sitten rasvaista krapulamättöä.
-Brunssi kestää lauantaina aamusta neljään saakka päivällä, eli voi aluksi ottaa rauhassa kupin kahvia ja vähän napsia ruokaa, sitten ottaa vähän mimosaa kylkeen ja jatkaa herkkujen parissa – siitähän alkaa oikein kiva lauantaipäivä! Se oli tosi hyvä vastaus, mutta sanon siltikin vielä, että paninit!
-Jos voisitte kutsua kenet tahansa maailmasta vieraaksi La Bellaan, kenet kutsuisitte ja miksi?
-En ole oikein sellainen fanittajaihminen. Ihan sama, kunhan kaikki tulee!
Minulle on tärkeintä, että täällä käy meidän läheiset ihmiset ja myös ystävät Suomesta katsomassa, mitä me ollaan saatu aikaan. Mitäs mieltä Fia?
-Astetta diipimmällä ajatuksella jos mennään, niin olen ollut elämässäni suurimman osan ajasta sellaisessa asemassa, että joudun eri tahojen ilkkumisen kohteeksi ja yksi ”hienoin” kommentti oli joskus sellainen, että minusta ei tule edes ikkunanpesijää. Tällaiset henkilöt olisi ihana toivottaa super-tervetulleiksi tänne. Innolla näyttäisin heille sen, mihin olen kyennyt ja mistä saan olla nyt äärimmäisen ylpeä.
-Aika paljon enemmän, kuin joku ikkunanpesijä.
-Voi sen näinkin sanoa, että yrittäminen on toisinaan onnistumista!
-Toisaalta… nuo ikkunat kyllä pitäisi pestä.
-Ehkä me voidaan nyt palkata joku siihen!
Teksti: Zeke Vaarala
Ravintolan aukioloajat, viikkotapahtumat ja yhteystiedot löytyvät La Bellan esittelysivulta.
Lisää Fuengirola Infon artikkeleita paikallisista yrittäjistä ja palveluista.
